Lähtö käy yhä todellisemmaksi päivä päivältä. Kolera on viimeinen juotava rokotus, muuten piikit on hallussa. Malariaan on syöty jo pari pilleriä, eikä niistäkään ole tullut mitään ihmeellistä. Ensi viikolla aloitetaan maitohapot. Kyllä sitä taitaa olla todellakin reilu 3 kuukautta edessä aivan toisella mantereella. Mutta ei onneksi edes jännitä, ainakaan allekirjoittanutta. Matleenasta en olisi niinkään varma.
Jenna testasi uutta matkavaakaansa kissaan, joka painoi 5,25 kiloa. :) Sen lisäksi heittelin tänään tavaroita jo matkalaukkuun, vähän niin kun yritystä jo pakkamisessa. Saatiin Kuopiosta 15kg vietävää Afrikkaan. En tiedä kyllä, että kenen matkalaukkuun kaikki viemiset laitetaan, ku mäki sain Teuvalta 10kg vaatteita ja kenkiä... Hui hui! Ihmiset on vaan anteliaita. Siitä suuri kiitos!
Paljon ollaan chattailtu sen meidän harjoitteluohjaajan kanssa sieltä Ghanasta. Mielenkiinnolla odotetaan hänen tapaamistaan. Ja tällä viikolla tavattiin eka kertaa opiskelija, joka oli ollut ihan konkreettisesti samassa paikassa harjoittelussa viime keväänä kun mihin me ollaan nyt menossa. Alkaa vähitellen hahmottua, mitä harjoittelu tulee pitämään sisällään. Ja vähän ympäristöäkin ymmärtää, kun Susanna lainasi meille kirjaa, johon se ystävällisesti merkkasi meidän asuinpaikan. Ja Susannalta kuuli niin paljon hyödyllisiä vinkkejä, joita ei ole tätä ennen saanut. Kiitos siitä! Muun muassa tiedetään, millaisen käsimerkin bussissa apukuski antaa silloin, kun bussi on menossa sinne meidän kotisuunnalle. :)
Jenna sai myös treenata paljon englantia tiistaina olleissa fuksiaisissa, joissa tuli juteltua todella pitkään dss-opiskelijan kanssa. Tää englannin osaaminen on se, mikä mua eniten tässä ehkä jännittää. Hui... Mutta kaippa siellä selvitään :)
Huomenna eli tänään laitetaan Netta koneeseen kohti Australiaa. Sitten taitaa todella vatsan pohjaa kutittaa... Hihiii...
-Jenna-
