Rauhaisa sunnuntai. Tavalliseen tapaan 7 jälkeen rumpujoukko kutsui väkeä kirkkoon. Jenna heräsi ilman kelloa jo seiskan jälkeen ja Matleena pian sen jälkeen, aletaan tottua rytmiin siis.
Kämppäkaverimme Tomi lähti jo aamulla aikaisin sairaalaan. Tomi on vapaa-aikanaan valmennellut yhtä jalkapallojoukkuetta läheisellä kentällä. Perjantai-iltana yksi joukkueen pojista oli joutunut kolariin, jossa hänen reisiluunsa oli katkennut. Toistaiseksi pojalle ei ole tehty mitään, koska perheellä ei ole rahaa maksaa 300 cedin eli 150 euron leikkausta. Poika siis makaa sairaalassa, ilman lakanoita, jalka poikki. Me tytöt päätettiin tukea poikaa omalta osaltamme ja toivotaan, että jalka saataisiin operoitua. Tällaista menoa täällä Ghanassa.
Mutta eilen oli kiva päivä. Lähdettiin aamulla kohti Hannan paikkaa. Ensin trotrolla köröttelyä ja sitten taksi alle ja kohti vuoria. Matka kesti 1,5h yhteensä. Tiedossa oli päivä rannalla, Bojo beachilla. Paikka oli aivan toista luokkaa kuin Coco beach, muutamaa muovipussia lukuun ottamatta ranta oli siisti ja vartioitu. Se myös maksoi 6 cediä, mutta oli se sen arvoista. Vastatulleet viittomakielen opettajat tosin hämmästelivät muovipussien määrää meressä... Heitä oli syytä sivistää siitä, että ranta oli vallan siisti ja mainio. Meressä uintia ei juurikaan voinut harrastaa, lähinnä hyppimistä, koska aallokko oli kovaa. Ja vesi oli NIIN suolaista. Mieletöntä. Emmi tosin kärähti aika pahasti, vaikka ei käynyt lähelläkään vettä... Ja Matleena vain tummuu tummumistaan.... Ja Jennan naama alkaa muistuttaa yhtä isoa pisamaa!
Rannalla raivostutti lähinnä se, että siellä oli lentopallo tapahtuma, joka loppui meidän vielä ollessa rannalla. Kaikki pelaajat painelivat mereen ja sen jälkeen tuli yksi jos toinenkin köriläs ilmoittamaan, että minäpä vien sinut uimaan. (Tiedoksi tässä vaiheessa, että paikallisista hyvin pieni osa osaa uida.) Yritä siinä sitten selittää, että kyllä minä osaan uida ihan itse, että ei tarvitse minua tulla uittamaan. Paikalliset eivät oikein tuota ymmärtäneet, joku jopa moisesta loukkaantui, mutta saatinpahan pomppia rauhassa. Kaikesta huolimatta päivä oli todella ihana ja hyvillä mielin päästiin kotiin asti! Afrikka on nyt ihan okei... :)
