Kahden viikon loma vetelee viimeisiään. Nyt tarinoita kuluneesta viikosta.
Sunnuntai-aamuna käänsimme nokan kohti pohjoista, menimme bussiasemalle 8.00 odottamaan yhdeksältä lähtevän bussimme lastausta. Mutta, kuten arvata saattoi, eihän se nyt ihan niin mennyt. Bussi, jonka oli pitänyt lähteä kahdeksalta ei ollutkaan päässyt lähtemään ja se meidän bussi annettiin niille ja me jouduttiin odottamaan bussia vähän pidempään. Eikä me myöskään saatu luxus-bussia, vaan piti käydä liput vaihtamassa vähän edullisempiin. Hyvä bussi se oli silti. Bussissa istui kaksi aseistettua poliisia koko matkan, oli siis tähän mennessä kyydeistä turvallisin, vaikka välillä ahdisti kun poliisin pyssy oli aivan niskan takana kun yritti nukkua! Pääsimme lähtemään lopulta 10 jälkeen kohti pohjoista. Matka kesti 12h.
Matkan aikana pysähdyspaikkoja oli neljä. Vessan taso laski sitä mukaa, mitä pohjoisemmaksi mentiin. Ensimmäisessä pysähdyspaikassa oli pytty ja altaat käsien pesua varten, mutta viimeisessä pysähdyspaikassa ennen määränpäätä ei ollut kuin maassa reikä. Vessassa käynti oli melkoisen jännittävää, varsinkin hämärässä, kun lattiat lainehtivat erinäköisiä asioita.
Pääsimme kuitenkin perille Tamaleen illalla ja bussissa saimme järjestettyä majoituksen, jota tosin tarvitsimme vain muutamaksi tunniksi. Majoitukseen pääsimme 23 aikoihin ja seuraavalla bussiasemalla piti olla 4.00. Ja asemalla sitten odoteltiin ja odoteltiin, että saadaanko liput vai ei ja lähteekö bussi vai ei. Lopulta 5.30 jälkeen bussi starttasi kohti Molen luonnonpuistoa. Matka oli töyssyinen, mutta ihan mukava. Tuolla bussilla pääsimme Larabangaan, josta oli vielä 6km Moleen.
Larabangassa värväsimme pitkien neuvottelujen jälkeen taksin (niin ainakin luulimme). Taksi osoittautuikin mopoksi, jossa oli avolava perässä (siis pieni!). Sillä matka taittui rattoisasti puistoon. Puistossa emme ehtineet olla ehkä tuntiakaan, kun ensimmäinen norsu ystävällisesti meille näyttäytyi. Majoituksesta oli suoranäkymä eläinten juottopaikalle, jonne norsu oli mennyt ottamaan päiväkylpyä. Se oli siistin näköistä! Norsu oli nimittäin iso! Ja onneksi norsuhavainnot eivät päättyneet tähän.
Ensimmäisenä päivänä emme päässeet ollenkaan kävelemään puistoon, koska oppaat suosittelivat kävelysafareita tehtävän vain aamuisin. Niinpä nautimme uima-altaan tuomasta viileydestä sillä pohjoisessa on vielä kuumempi kuin täällä Accrassa. Kävimme myös tutkailemassa ympäristöä, ihmettelimme majoituksen ympärillä pyöriviä villisikoja ja paviaaneja. Se oli mieletöntä!
Aamulla 7.00 piti alkaa aamusafarin, kappas vain, oppaita ei kuitenkaan riittänyt meille asti! Ja kuinka se meitä naurattikaan... Johannan ja Millan kanssa päätimme sopia aamuksi autosafarin, koska iltapäivän autosafarille oli kuulemma menossa muitakin. Niinpä aamupalan jälkeen pääsimme istuskelemaan jeepin katolle! Jo pelkästään siinä oli seikkailua kylliksi. Safarinautintoa lisäsi n. kymmenen metrin päästä nähty norsu, lauma antilooppeja ja upeita lintuja sekä luontoa. Myös muutama pieni apina tuli bongattua. Valitettavasti näillä mannuilla ei oikein petoeläimiä koskaan nää, mutta jääpä nälkä päästä Afrikan mantereelle uudestaan.
Safarilta palattuamme söimme ja majoitukseen palatessamme oli juottopaikalla taas norsu uimassa. Tällä kertaa hieman aiempaa leikkisämpi, josta Jenna pääsi napsaisemaan kuvan sen roiskiessa vedessä. Myöhemmin vielä näimme 3 norsua samaan aikaan pyörimässä puiston alueella. Monta norsua<3 Kävimme myöhemmin myös läheisessä kylässä ja matkan varrella näimme pienen apinalauman, paviaaneja ja lähestyvän ukkosmyrskyn. Onneksemme se kiersi meidät. Näimme myös, kuinka paviaani halusi hyödyntää hotellivieraiden ruokavaroja. Ensin se tuli tarkistamaan löytyisikö pöytäseurueelta jotain ja lopulta hoksasi kaverimme Tomin laukusta napata leivän itselleen evääksi. Leipä oli vielä muovipussissa, mutta kaveri kävi kuorimassa leivän läheisessä pusikossa ja kävi näyttämässä meille vielä saalistaan. Se olisi ollut hauska saada nauhalle.
Kaksi yötä motellilla oli aivan liian vähän, koska aamubussi Molesta lähti 4.00. Näiden bussit liikkuu aivan järjettömiin aikoihin! Liian vähillä yöunilla ja kaupan päälisiksi Matleenan maha sekaisin jouduimme poistumaan puistosta. Mielellään sinne olisi jäänyt pidemmäksikin aikaa. Tamalessa jouduimme viettämään päivän, koska yöbussi lähti vasta 17.00 kohti etelää. Tamalessa kävimme pyörimässä, ihmettelemässä perinteisiä taideteoksia (joita löytyy joka nurkalta, mutta eri hinnalla). Jenna löysi itselleen kivan elefanttilaukun<3 ja Matleena löysi monta kivaa kangasta (Jennakin löysi yhden). Ystävällinen paikallinen tyttö opasti meitä ympäri Tamalen keskustaa. Matkalta tarttui käteen myös söpö hikipyyhe (jossa nallen kuva). Ja vihreä jenkkihuivi Jennalle, koska Matleena pakotti ostamaan.
Kotiin meno ei ollut läheskään yhtä miellyttävää kuin pohjoiseen meno. VIP-bussissamme oli nimittäin aivan liian tehokas ilmastointi, jota urpo-kuski ei oikein osannut hallita. Yöllä tuli herättyä pari kertaa siihen, että on jäätymispisteessä ja pari kertaa siihen, että istuu saunassa. Ja torvea se ukko jaksoi soittaa läpi yön ja jatkuvasti. Mietinpä vaan, että kenelle se sitä torvea oikein soitti! Luultavasti omaksi ilokseen... Hengissä kuitenkin selvittiin kotiin viiden jälkeen aamulla. Matkatavaratki säilyi, vaikka matkatavaroiden sekaan ystävällisesti laitettiin yksi pässi matkustamaan.
Päätimme kotiin tulon kunniaksi hemmotella hieman itseämme ja Millan ja Johannan levättyä hetken otimme Emmin mukaan ja lähdimme uima-altaalle loikoilemaan koko päiväksi. Se oli luksusta! Eikä kukaan edes palanut pahasti!
Huomen aamulla olisi tarkoitus nousta taas bussiin ja matkustaa kohti Kumasia, Ghanan kulttuurin tyyssijaa. Pitäisi 5.00 olla bussiasemalla lunastamassa lippuja. Tulee taas pitkä yö... Kuvia tulee varmaan ensi viikolla, kun toi lataaminen on niin pirhanan hidasta... Mangot ovat ruvenneet kypsymään WUHUU, ja tänään syötiin ensimmäinen tuore mango iltapalaksi!
Ps. Niinalle IIIISO kiitos salmiakeista<3 Terkkuja muillekin Suomeen<3
