Kaksi viikkoa ja yksi päivä Suomeen palautumiseen ja hienoja kokemuksia silti riittää. Viime viikonloppuna lähdimme uudestaan Wli-putouksille Johannan ja Millan kanssa juhlistamaan Millan synttäreitä. Reissu oli aikamoinen. Meno matkalla näimme hurjan kolaripaikan, jossa kaksi autoa oli ajanut nokkakolarin. Jos autossa oli ollut matkustajia, tuskinpa selvisivät hengissä, niin rutussa autot olivat. Kovaa oli menty. Pitää kiittää Isää, joka on meitä siipiensä suojassa täällä kuljettanut. Toivottavasti vielä jaksaa meitä moisilta vahingoilta varjella.
Majoituimme Waterfall lodgessa, joka oli aivan ihanalla paikalla. Ulkokatoksesta oli suora näkymä vesiputoukselle ja paikka oli muutenkin ihana. Ainoa miinus oli kylmyys, kuulemma harmattan tekee illat, yöt ja aamut kylmiksi vaikka päivät ovatkin kuumia. Paikan omistaja kertoi asteita olleen aamutuimaan vain 13. Paleltiin melko pahasti yöllä, joten enpä yhtään ihmettele.
Sunnuntai aamuna lähdimme seniorioppaan mukana putouksille. Saimme kuulla monenmonituista juttua erilaisista puista, joista emme viime kerralla kuulleet. Oli cola-puita, kahvipuita ja vaikka mitä! Näimme myös perhosia huimia määriä, tunnelma metsässä oli aika satumainen. Vain satuolennot puuttuivat.
Ja itse putous. Tällä kertaa siitä saatiin mielettömiä kuvia ja se näyttikin ihan putoukselta. Pääsimme myös pulahtamaan jääkylmään veteen. Se oli ihanaa. Nautiskelimme putouksella olosta niin, että meinasimme myöhästyä urakalla hotellin check outista, olimme paikalla tasan kahdeltatoista. Onneksi omistajat eivät pistäneet pahakseen.
Kotia kohti matkustaessamme jouduimme poliisiratsiaan. Yhtäkkiä varoittamatta kaikki käskettiin ulos trotrosta ja kun yritimme kysellä mitä tapahtuu, kukaan ei suostunut vastaamaan meille. Sitten maahanmuuttoviranomaiset rupesi meiltä kyselemään että mistä tullaan, mihin mennään ja miksi. Milla pääsi myös esittelemään passiaan. Se oli hieman jännittävää.
Kotiin kuitenkin päästiin ehjin nahoin ja viimeistä viikkoa harjoittelun puitteissa viedään. Huomenna olisi itsepäisyyspäivä, sinne vähän pitäisi ruokia hankkia ja laittaa. Melko tiukalla aikataululla joudutaan työskentelemään, mutta katsotaan miten pärjätään. Hycää itsepäisyyspäivää kaikille Suomeenkin! Fazerin sininen suklaalevy on pärjäillyt tänne asti, huomenna se vihdoin avataan juhlan kunniaksi. Ristiriitaisiin tunnelmiin päätämme tämän päivityksen: puolet mielestä haluaisi lisäaikaa täällä ja puolet haluaisi heti kotiin. <3 2 viikkoa <3
